Olen Pauliina Kuikka, yrittäjä & pastori.

I am an entrepreneur & a pastor.

Olitpa ”uskis” tai et, löydät blogistani luettavaa.

You may be a believer or not – and find articles picked 4 u.

Voit valita blogin kategorioista sinua kiinnostavan aihepiirin.

Choose the most interesting cathegory and pop up reading.

Nauti kuvista (valokuvaus, suomeksi) – InJoy Photos (photography, in English)

Paula Travels (travelling/matkailu (suomeksi & in English)

Maalaiselämä (suomeksi) – Countrylife (in English)

Usko ja elämä (suomeksi) – Life in Faith (in English)

Seurakunta (suomeksi) – Churchlife (in English)

Elämää isolla E:llä (suomeksi)- Abundant Life (in English)

Hyvinvointi (suomeksi) – Wellbeing (in English)

Koti (suomeksi) – Home (in English)

Vapaaksi (pelosta, puutteesta, sitovasta,…) – Free from (fear, lack, bondages,…)

Ihana, että pysähdyit blogiini – Thank you 4 stopping by


Mahtavia löytöjä kirpputoreilta

Säästetty euro on arvokkaampi euro kuin tienattu euro.

Kuulin sanonnan ensimmäistä kertaa. Second hand -ostoksilla ja (FB)roskalavaa penkaisemalla olen löytänyt löytöjä, jotka ovat tuoneet selvää säästöä.

Etenkin nyt ”korona-aikana” työni on painottunut videotuotantoon, jossa normaalista poikkeavaan tapaan olenkin itse ollut en suinkaan kuvaajan paikalla, vaan puhumassa kameralle. Videovalot edellyttävät ehostusta tietynlaisilla tuotteilla, jotka saavat valon näyttämään kauniilta kasvoilla. Tietenkin myös asuihin pitää kiinnittää huomiota.

Avuksi ovat tulleet menneet kirppislöydöt – ja nyt rajoitusten höllennyttyä – olen aktivoitunut kirppiskäyttäjänä.

Esimerkiksi nykyisessä kotikunnassani Miehikkälässä sijaitsevalta Idänpellon kirpputorilta olen löytänyt monenmoisia asukokonaisuuksia tavallisesta arkiasusta juhlavaan pukeutumiseen. Alla muutama esimerkki. – Idänpellon kirpputori on vapaaehtoisvoimin pyöritetty humanitäärinen kirpputori, jonka tuotto menee lyhentämättömänä hädänalaisten auttamiseen lähellä ja hieman kauempanakin.

Erittäin mukava sporttinen hame on mukava yllä ja sopii mukautuu erilaisiin köyttötarkoituksiin. Tyyliä kokonaisuuteen tuo ruudullinen jakku ja kokonaisuuden viimeistelee valko-musta helmikoru. – Myös kännykön kuoret ovat löytyneet kirpputorilta.
Kuvan lliivi ja farkut ovat myynnissä Idänpellon kirpputorilla. Australialainen nahkahattu ja bootsit ovat aikaisempi hankinta.

Turkin alta pilkistävä n juhlamekon seuraksi sopii Idänpellosta ostettu turkki ja näyttävät korkokengät. Koroissa tosin kon korkeutta sen verran, että kengilllä käveleminen pitää opetella enne kuin niillä llähtee liikenteeseen.

Jotkut kirpputorit toimivat enemmän yritysmäisesti ja niiden tuotto tuo yrittäjälle leivän pöytään. Tästä luonnollisesti seuraa, että hintataso on usein korkeampi kuin hyväntekeväisyystarkoituksessa vapaaehtoisvoimin pyöritetyillä kirpputoreilla.

Koska mieheni vanhemmat asuvat Kotkan suunnalla, tulee kaupungissa pyrähdettyä melkein viikottain. Usein sisällytämme reissuun käväisyn Jussin Jättikirppiksellä. Sieltä löysin 10 €:lla kynsilakkoja, joiden arvo uutena olisi ollut 50 €:sta ylös päin. Toinen vakiokäyntikohde on Hovinsaaren kirpputori. Sieltä viimeisin löytöni: videoinnin ja valokuvauksen kannalta erinomaisia tuotteita ehostukseen 3 €/mingrippussi. Tuotteet olivat toki käytettyjä ja siten vajentuneet. Kuitenkin niiden yhteisarvoksi uutena ostettuna laskin (ainakin) 100 €/pussi.

Kotipuolessani Polvijärvellä sijaitsee yksityinen Jaanan kirppis. Sieltä olen tehnyt monta hyvää kosmetiikkalöytöä. Viimeksi 200 € arvoinen (tosin meillä Suomessa melko tuntematon merkki, mutta kuitenkin) käyttämätön ihonhoitosarja (joka oikeasti saa ihon kukoistamaan ❤ ) 5 €:lla. Jaanan kirppiksen kosmetiikkavalikoima on monipuolinen – ja toki kaikkea kaunista itselle tai kotiin löytyy.


Sisäelinvaurioita lisäravinteista

Satuin kuulolle keskusteluun:

Miun tuttu kertoi saaneensa maksaoireita lisäravinteista. Miten ne semmosii myyvät?

Jäin pohtimaan keskustelua.

Pohdin, mikä vaurioon oli johtanut.

Sekö, että oli ostanut vitamiinivalmistetta, jossa ei ollut kaikki kohdallaan? Vai se, että oli yhteisvaikutus jonkin muun asian kanssa? Vai tuliko otettua kaksin käsin eri lisäravinteita?

Varoituksen sana on paikallaan niin nk. villiyrttien kuin lisäravinteidenkin kohdalla. On hyvä tuntea kasvi tai tuote, jota käyttää. Samoin se, mitä muista lähteistä saa.

Monet nk. villiyrtit ovat kasveja, joita on menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina käytetty rohdoksina. Joitakin käytetään rohdoksina edelleen. Rohdosvaikutus ja mahdolliset (yhteis)vaikutukset on hyvä tuntea, jotta välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Joidenkin nk. villiyrttien kohdalla varoitellaan, ettei tuote sovi maksa- tai munuaisongelmista kärsiville. Lääkkeiden kanssa voi olla yllättäviäkin yhteisvaikutuksia. – Esimerkiksi itse suhtaudun varovaisesti niin koivuun kuin mesiangervoonkin, koska olen saanut allergisen reaktion aspiriinista. Nämä suomalaiseen luontoon kuuluvat kasvit sisältävät samaa vaikuttavaa ainesosaa, tosin luontaisessa muodossa.

Ravitsemuksen ja oman, henkilökohtaisen ravinnetarpeen tunteminen olisi hyvä. Näin tietäisi, mitä saa lautaselta – ja mitä mahdollisesti pitää ottaa lisää purkista. Vitamiinien ja hivenaineiden yliannostus ei ole viisasta eikä taloudellistakaan. Tämän takia suomalaisessa maataloudessa tehdään ravinneanalyyseja niin maasta kuin rehustakin, jotta voidaan täydentää lannoitusta ja/tai eläinten rehua pussista tai purkista.

Tästä luonnollinen johtopäätös on: Jos kerran eläinten ravitsemusta täydennetään, miksi olemme niin luottavaisia sen suhteen, että tosissaan saamme kaiken tarvittavan lautaselta. – Se toki on mahdollista, mutta edellyttää asiaan perehtymistä ja sitä, että oikeasti pohtii/laskee/mittaa, mitä lautaselta löytyy, että päivittäinen energian, proteiinin, välttämättömien rasvahappojen sekä vitamiinien ja hivenaineiden tarve täyttyy. – Loppua voi täydentää tarvittavilla lisäravinteilla.

Tämän hetkinen ongelma nk. terhomaataloudessa on (tässä kirjoittaa siis maanviljelijä 🙂 ) se, että rajoittava kasvutekijä on typpi tai fosfori. Hivenainepuutos pitää olla iso, jos se näkyy jotenkin. – Tämä saa miettimään uudestaan ajatusta: Saan lautaselta kaiken, mitä tarvitsen. En saa, jollei sitä ole millään muotoa peltoon saatettu.


Kun eläinlääkäri emännälekin vitamiineja tarjosi

Äkkiheräämisin kehon huonoon olotilaan

Elin melkoisen stressaavaa elämänvaihetta. Paino oli pudonnut kuusi kiloa. Savolainen serkkuni totesi minulle:

Kuihttuu kuin pyy mualiman lopun eellä.

Kuuntelin ravintoluentoa. Suomeksi sanottuna: Tunsin itseni typeräksi. Mieleeni palautui keskustelu, jonka kävin vuosia aiemmin kunnaneläinlääkärin kanssa.

Olin väsynyt perheenäiti, karjatilan emäntä. – Istuin nuorimmainen sylissäni kunnaneläinlääkärin toimistossa. Olin hakemassa kipeälle lehmälle lääkettä.

Eläinlääkäri käänsi puheen omaan terveydentilaani. Tarjosi emännälle vitamiineja.

Just joo. En minä mittään pillereitä tarvihe.

Ajattelin varsin itseriittoisesti. Puin kyllä ihan diplomaattisesti sanoihin:

Minulle riittää, mitä lautaseltani suan.

Niinpä niin… Hain lehmälleni vitamiineja ja itse jääräpäisesti pysyin ilman!

Se, miten vastoin logiikkaa väitteeni oli, selvisi vasta ravitsemusluennolla istuessan. Luennoitsija osasi vetää oikeasta narusta: Tajusin, että syömme tasan sitä, mitä pussista (lannoitetta) peltoon pistämme. Typpi  ja fosfori ovat entisen rajoittavia kasvutekijöitä; hivenaineet saavat olla aika lailla päin prinkkalaa, jotta niiden puutos vaikuttaa kasvuun.

Taivuin ottamaan purkista lisää ruokalautaseni lisäksi.

Oloni kohentui. Keho oli timmimpi kuin kuunaan. Rasvaprosentti asettui hyvään malliin.

Siitä lähtien olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siihen, mitä lautasellani on – täydentänyt ravintoa lisäravinteilla.


Uutta pukkaa

Mielenkiintoista.

Uuteen astuminen. Asia tuntuu tulevan vastaan minnepä menenkin tai kenet tapaankin – tai minkä uutiskirjeen avaan.


Avasin aamulla Raamattuni. Silmieni edessä oli Jeremian kirjan luku 33, jae 3:

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et mitään tiedä.”

Toinen mielenkiintoinen sana nousi Jesajan kirjan 43. luvusta, jakeista 18-19:

”Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa siinä – ettekö huomaa?”

Englanninkielisistä käännöksistä The New Internatianal Version kääntää napakasti:

“‘Forget the former things; do not dwell on the past. See, I am doing a new thing!” – ”Unohtakaa aikaisemmat asiat; älkää asuko menneisyydessä. Katso, minä teen paraikaa uutta!”

The Complete Jewish Bible puolestaan kääntää:

“Stop dwelling on past events and brooding over times gone by; I am doing something new; it’s springing up — can’t you see it?” – ”Lopettakaa menneissä tapahtumissa asuminen ja menneiden aikojen hautominen; Minä teen paraikaa jotain uutta; se on nousemassa taimelle – ettekö näe sitä?”

Siirtyminen uuteen on ollut teemana myös niissä keskusteluissa, joita olen käynyt kollegojeni kanssa. Eräs heistä tuuppasi sanoillaan eteenpäin:

Uusi ulappa. Uusi merikortti. Tätä varten sinut on koulutettu.

Luin yhtä uutiskirjettä sähköpostissani, luin kuin minun elämääni. Referoin uutiskirjettä sen samalla englannista kääntäen:

“ON AIKA SIIRTYÄ UUTEEN PAIKKAAN!” —

Olet siirtynyt valmistautumisen ajasta aikaan, jolloin sinun on omistettava itsellesi alue ja vallattava se.

… no, siitähän minä olen viime aikoina puhunut… Lähin lainaus eilisestä puheestani Luumäellä: ”

Joosua astui eteen päin Jumalan suunnitelmassa – ja kun hän astui eteen päin siinä suunnitelmassa, hän sai uskossa omistaa ja ottaa omakseen jokaisen paikan, johon hän jalkansa astui.

Biologiassa muutto tarkoittaa eläinten, esimerkiksi lintujen, muuttamista paikasta toiseen vuoden ajan mukaan.

Tässä ”muutossa” tähtäyspiste on muutto

  •  vanhoista käyttäytymismalleista, metodeista ja toimintatavoista sekä vanhoista tehtävistä irtautumisessa, 
  • vanhojen siteiden ja kehien katkeamisessa, 
  • haavojen ja traumojen parantumisessa, 
  • uuden identiteetin juurruttamisessa, 
  • valmistamisessa uutta aluetta ja uusia asioita varten

Siirtyessäsi paikasta toiseen

  • vilkutan jäähyväiset menneisyyden rajoitteille ja alan kulkemaan uudessa vapaudessa
  • astun uuteen rooliin ja tehtävään ja alan toimimaan, unelmoimaan ja ajattelemaan eri tavoin
  • kauan odotetut unelmat kokoontuvat pala palalta yhteen ja tulevat näkyviksi (ehkä pitkänkin) odotuksen jälkeen

Tämä on se, kun otat omaksesi luvatun maan etkä pelkästään puhu siitä. Tämä on se hetki, kun tarraat kiinni maahan, nojaat kohti unelmasi ja valloitat uuden alueen, johon sinut on tarkoitettu/asetettu

.NATE JOHNSTONIA MUKAELLEN

Maanpakosi aika on ohi – Olet kasvanut ulos siitä, missä olet

Maanpako. Mielenkiintoinen termi. Olen miettinyt omaa historiaani – ja perheeni ja suvun historiaa. Molemmissa sukuhaaroissani on ollut vaiettuja menetyksiä useamman sukupolven aikana. Sekä äitini isän että isäni isän perhe ovat jossain elämänsä vaiheessa menettäneet maansa ja mantunsa niin, että molemmat ukkini ovat lapsineen varttuneet toisen talossa. Äitini perhe savottakämpässä ja isäni perhe naapurin saunassa. Luit aivan oikein. Kuulin viime kesänä isäni kertomana, että he (7-henkinen perhe) asuivat naapurin saunassa sodan aikana. Kun naapurin perhe meni saunaan, Kuikan pesue luonnollisesti oli taivasalla. Isäni kertoman mukaan hänen isänsä ja perheensä joutui myös epäreilun kohtelun kohteeksi useampaan kertaan noina vuosina ja myös niitä seuranneina vuosina.

Heräsin todenteolla pohtimaan omaa elämääni.

Onko mahdollista, että tällainen elämän varjo vaikuttaa elämääni ehkä monenkin sukupolven yli? Sitäkö on juurettomuus, jota olen tuntenut asuinpaikoissani? Ikään kuin en osaisi levollisesti asettua aloilleni – kuin peläten, että joudun kuitenkin ”maanpakoon”.

Hätkähdin, kun huomasin sukuni historian toistavan itseään. Asun tilalla, jonka omistan, saunamökissä, joka lienee samaa kokoa kuin tuo naapurin sauna muutama vuosikymmen aiemmin. (Isälläni on asumisoikeus tilan päärakennukseen.)

Monet ovat odottaneet vapautumista niin kauan, että kun liikkeelle lähdön aika viimein tulee, se voi olla hyvin pelottavaa ja epämukavaa.

Olet kasvanut ulos ympäristöstä, jossa olet ollut ja on aika liikkua, missä ikinä oletkaan, koska ei ole sinun tehtäväsi (destiny) pysyä siellä enää.

NATE JOHNSTON

Siitä, että viivyttelemme liian kauan ja painamme jalkamme syvemmälle siihen, missä olemme olleet, seuraa luonnollisesti turhautumista ja katkeruutta. Alamme mollata itseämme, olosuhteita tai toisia ihmisiä ympärillämme (tai jos uskomme Jumalaan, niin Häntä) Jumalaa sen takia, että tunnemme missanneemme tilaisuuden – samalla kun näemme muut viilettämässä eteenpäin ja itsemme painamassa jarrua.

Läpimurto, jonka olen halunnut nähdä, täyttymys, jota olen odottanut edellyttää, että liikun siitä, missä olen, vaikka en tarkalleen tietäisikään, minne olen menossa. Luotan. Siitä tulee parempaa kuin osaat aavistaakaan!

Päästä irti ajasta, joka näyttää olevan kesken

Toinen vaikeus, minkä monet kohtaavat paikasta toiseen siirtyessään on irti päästäminen paikasta, ihmisistä ja aikaisemmasta ajanjaksosta.

Nat Johnston kertoo kokemuksestaan rukoushetkessä, jossa hänelle nousi mieleen ajatus:


Sinun täytyy antaa anteeksi maalle. Se on ollut sinulle vaikea paikka ja siihen on liittynyt paljon sodankäyntiä ja jatkuvasti suljettuja ovia, mutta olet päättänyt työsi hyvin.

NATE JOHNSTON

Ystävä, jonka kanssa Johnston oli rukoilemassa, vastasi:

“On vaikea päästää irti siitä, minkä olemme ajatelleet olevan tarkoitettu tapahtumaan tänä ajanjaksona – ja täyttymättämistä ja loppuunsaattamattomista unelmista.”

NATE JOHNSTON

Ehkäpä samaistut tähän. Kenties paikkasi, roolisi, tehtäväsi on ollut hyvin vaikea ja ehkäpä – liikkuessasi eteenpäin – koet vaikeaksi päästää irti omista odotuksistasi tai epäonnistumisen tunteistasi.

On aika antaa anteeksi ajanjaksolle, päästä irti ja liikkua eteenpäin. Jeesus käski pyyhkiä tomun jaloistaan ja jatkaa matkaa. Sinun on aika tehdä sama. Niin löydät pikavauhtia tuoreen ilon, jota tarvitset täysin ottaaksesi täysin vastaan uuden, edessäsi olevan ajanjakson.

NATE JOHNSTON

Nat Johnston jatkaa kertomalla näkemästään unesta. Siinä Johnston oli autokaupassa, luovutti entisen auton ja valmistautui ottamaan vastaan uuden auton. Uudessa autossa hän oli hieman hämmästynyt. Näytti kuin uusi auto olisi rakennettu monista erilaisista eri ajoneuvoista peräisin olevista muodoista ja malleista. Nähdessään Johnstonin hämmennyksen autoliikkeen myyjä kehotti: ”Nate, käy puikkoihin ja kokeile edistyneempiä ominaisuuksia.” Johnston hämmästyi valtavan edistyksellisestä teknologiasta. ”Tiesin siinä paikassa, että auto kykenisi paljon enempään kuin aiempi autoni.”

Paikasta toiseen siirtyminen ei aina ole fyysinen paikan muutos, vaan voi olla myös olemassa olevan — tehtävän aktivoituminen ja syttyminen – tai ”ajoneuvon” (tehtävän) päivittyminen toiseen. – On aika katsoa, käynnistää moottori ja katsoa, mihin ”uusi päivitys” kykenee.

NATE JOHNSTON

Uskon ja seikkailun imu

Muuttamisesta paikasta toiseen ei ole karttaa, vaan pelkästään karkea ja sokea usko sekä nälkä mennä sinne, minne johdatetaan. Kysyessään rukouksessa tästä Herralta, Johnston kertoo saaneensa vastauksen:

“En anna ohjeita, tarjoan mahdollisuuden liikkua uskossa.”

NATE JOHNSTON

Monet ovat eläneet pakkosiirtolaisuudessa niin kauan, että he ovat menettäneet seikkailun ja ihmetyksen – ja juuri nyt Jumala antaa ne heille takaisin.

NATE JOHNSTON

Uudet siivet uutta ajanjaksoa varten

Kirjoittaessaan sanoja, joita juuri olen kääntänyt Johnston koki, että Pyhä Henki työstää lukijoiden sydämiä:

”Herra koskettaa niitä, jotka ovat kamppailleet kauan uuteen paikkaan siirtymisen kanssa ja jotka ovat olleet hyvin väsyneitä pitkän aikaa. Hän uudistaa mielesi, kehosi ja sielusi ja antaa sinulle uudet siivet lentää.”

(Vrt. Jes. 40: 13)NATE JOHNSTON

Muuttaessaan paikasta toiseen monarkkiperhonen kasvattaa suuremmat siivet. Se, mikä väsyttäisi sen. kasvattaakin siipien kokoa.

Alun perin julkaistu 9.12.2019


Ravistelua

Työhöni liittyvä kirjoittamiskoulutus ravisteli myönteisellä tavalla elämääni ja maailmaani: Asioita pitkään tehneelle pöyhiminen, terävöittäminen ja tuoreet näkökulmat ravistelevat terveellisesti.

Toimittajakouluttajan punakynä heilahti olla -verbin kohdalla. Kirjoituksissa ei olla, vaan (miten ihmeessä tämänkään nyt kirjoittaa ilman sitä olla -verbiä…?) dynaamisuus, liike, terä, väri ja tunne liikuttavat juttua eteenpäin.

Siitäpä kumpusikin ajatus: Myös uskossa ”oleminen” pysäyttää paikoilleen, jos tuota ”olemista” jatkuu liian kauan.

Uskoon kuuluu liike.

  • kohti Jumalaa,
  • kohti kasvua,
  • kohti toista ihmistä,
  • kohti sitä maailmaa, joka ei tiedä uskosta tai Jumalasta ja/tai elää sille vieraana.

”Olemiseen” voi liittyä väärää mukavuutta ja mukavuudenhalua. Enää ei teekään mieli liikkua. Rakennammeko kirkkauden kohdattuamme majan Jeesukselle ja itsellemme – vai kutsulle kuuliaisina tulemme alas vuorelta ankeaan arkeen, keskelle keskeytyksiä, hurjankin härdellin keskelle?

Kirjoitettu alun perin 6.2.2014


Turvallisesti Sanan ääressä

Matkani varrella olen kohdannut hyvin erilaisia tapoja suhtautua Raamattuun.

  • On niitä, joille Raamattu on ”tuosta poikki ja siihen kierteet” -tyylinen kirja, josta löytyy suorasanainen ja suoraviivainen vastaus jokaiseen elämän mutkaan kirjain kirjaimelta luettuna.
  • On niitä, joiden jäljiltä Raamattu muistuttaa enemmän siian tai lahnan ruotoa, koska siitä on riisuttu kaikki, mikä itsestä on yliluonnollista.

Yllätyksekseni olen kohdannut myös kummallisen fuusion näitä kahta:

  • Toisaalta tämä suhtautumistapa korostaa Raamatun arvovaltaa.
  • Toisaalta siinä voi olla varsin omaperäisiä värityksiä:

Esimerkiksi Raamattuun ”liian uskonhenkisesti” vetoava saattaa saada otsaansa leiman menestysteologi tai
Varoitellaan ”liiasta Raamatun lukemisesta”, kun se voi ylpistää.

Kerron Sisälle sanaan – Lähelle Herraa -kirjoituksessani seikkailustani näissä mainingeissa: http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/12/11/sisalle-sanaan-lahelle-herraa/

Tällä hetkellä saan kiittää ystävääni Jennieriä siitä, miten suorasukaisesti hän käsitteli pelkoani hurahtamisesta menestysteologiksi. Hän antoi yksinkertaisen neuvon: Lue, mitä Sanassa sanotaan käsillä olevasta asiasta. Jos et uskalla lukea opetusta Sanan ympäriltä, lue itse Sana.

Näin tein. Luin Sanaa – ja Sanaa Sanan ympäriltä. Olin jo aiemmin oppinut, että vääristyneen raamatunopetuksen taustalla useimmiten oli jokin täysin asiayhteydestään tempaistu raamatunjae tai sen osa. Irrallista osaa ja jaetta oli tarpeen peilata osana laajempaa asiayhteytta ja Raamatun kokonaisuutta.

Itselleni oli suuri yllätys se, miten jotkut näistä ”menestysteologeista” käyttivät Sanaa. Esimerkiksi: Sanan äärellä oleminen on Herran kanssa olemista.

Tämä oli ihan toisenlaista kuin kuulemani muunnos, jossa Herran kanssa oleminen oli enemmän ”fiiliksissä” olemista.

Moneen otteeseen olen korostanut myös sitä, että Sanan lukeminen sinällään ei voi ylpistää. Sana on kuitenkin se, minkä kautta edelleen myös vuonna 2014 tulemme tutuisi Herramme kanssa. Jos sana kirkastaa eteemme Kristuksen sellaisena kuin Hän on, miten ihmeessä meistä voi sen takia tulla ylpeä?

Ylpeitä meistä tulee omavoimaisuudessamme ja suurissa luuloissamme, kun suhteutamme itsemme väärin Kristuksen rinnalla.Silloin kun ME saamme aikaan asioita. Silloin kun MINÄ rukoilee ja MINÄ saa rukousvastauksia. Silloin kun MINUN kauttani tapahtuu ihmeellisiä asioita. Silloin kun MINULLA on voitelu ja profeetallinen sana… Silloin suhteutuksemme ontuu. ME olemme ottaneet Kristuksen sijan. Ylpeys astuu kehään.

Silloin kun tajuamme, että KRISTUS saa sijaa meissä. Silloin kun HÄN vastaa rukouksiin. Silloin kun HÄN tekee ihmeellisiä asioita, siunaa, auttaa, parantaa… Kun tunnustamme riippuvuutemme HÄNESTÄ – ja samalla luotamme että HÄNELLÄ on hyvä tahto meitä ja rukouksiammekin ajatellen, olemme raikkailla ja siunaavilla vesillä.

Uskossa on mielestäni kysymys vuorovaikutuksesta: Herramme vastaa meissä synnyttämäänsä uskoon ja rakkauteen. Luepa vaikka Laulujen Laulu tai aiemminkin suosittelemani Lea Kranzin kirja Vapautettu morsian.

Tulet iloitsemaan Herrastasi ihan uudella tavalla – Sanan ääressä.

Alun perin kirjoitettu 2014


Luovan prosessin tärkein vaihe ei suinkaan aina ole se mikä näkyy ulospäin luovana tekona, vaan se mikä tapahtuu piilossa kaikkien katseilta. Syvällä pinnan alla tiedostamattomassa tapahtuu, asiat kypsyvät omaa tahtiaan ja nousevat pintaan sitten kun niiden aika on.

Arvokkain luovan toiminnan tulos tapahtuukin ihmisessä itsessään, kun hän muuttuu, kasvaa ja kehittyy ihmisenä. Hänestä tulee rohkeampi ja avoimempi kohtaamaan sekä itsensä että toisen ihmisen.

Tämä ei tarkoita että hän olisi suurempi ja mahtavampi kuin kukaan muukaan, ne eivät ole sellaisia määreitä jolla ihmisyyttä voi määritellä. Se tarkoittaa sitä että hän voi kasvaa omaksi itsekseen, olla itsensä näköinen ja kokoinen.

Tämä tie vie muutokseen eikä ihminen enää ole sama kuin ennen, vaan hän on lähtenyt kohti uusia mahdollisuuksia. Hän elää omaa elämäänsä ja luo omaa elämänpolkuaan, raivaten esteet sisältään ja ulkoa, ”valmiina kohtaamaan kaiken sen mitä on tulossa, valmiina itse antamaan sen mitä vaaditaan”.

Teija Jokipii, kirjailija ja psykoterapeutti

Alun perin julkaistu 5.12.2010

Luovuus



Aidon tunnistaa rosoista

”Liian hyvää ollakseen totta” -fiiliksen kohdalla hälytyskellot soivat usein oikeaan aikaan.

Tietty rosoisuus kuuluu elämään: Aito hedelmä ei välttämättä ole täysin symmetrinen.

Jos alamme väittää itseämme rosottomiksi, olemme vaarassa tulla epäaidoiksi suhteessamme itseemme, toisiimme ja (jos usko on nk. meidän juttu myös) suhteessa uskomme Kohteeseen, Jumalaan.

Olemme rosoisia.

Yhteiselämämme on rosoista.

Uskomme ja luottamuksemme on rosoista.

Jos muuta väitämme, markkinoimme epäaitoa hedelmää, hedelmää, jota oikeasti ei ole.

Väärä markkinointi saattaa tuoda ”asiakkaita”. Samalla se tuo ennen pitkää pettyneitä asiakkaita, kun he huomaavat, että markkinoitu upea elämä ei ole sitä, miltä se näyttää.

”Asiakkaat” pettyvät ensin itseensä, sitten ”markkinoituun upeaan elämään”. He pettyvät ennen pitkään myös markkinoijaan; huomaavat, että markkinoija puhuikin puppua.

En rosoisuudella laillista töppäyksiämme ja väärinkäytöksiämme. Niistä meidän pitää pyrkiä poispäin ja eteenpäin. Kasvaa. Suunta on: vähemmän huonoa, enemmän hyvää.

Kasvu lähtee liikkeelle rehellisestä rosoisuudesta:

Nykytilanteen tunnistamisesta ja tunnustamisesta rosoisuudessaankin.

Haavojen havainnoinnista.

Pyrkimisestä eheyteen.

Anteeksipyytämisestä.

Anteeksiannosta.

Uudesta alusta.

Silloin kun tätä rosoisuutta ei ole näkyvillä eikä ole näkyvillä pyrkimystä – tai tarvetta – liikkua eteenpäin, hälytyskellot saavat soida. Liian täydellinen tuskin on aitoa.

Alun perin julkaistu 4.4.2013