Istu nyt koko tuolilla!

Otsikon sanat kuulin mieheni suusta, kun istahdin pöytään tyyliin ”hieman itseäni tuoliin tukien”.

Katselin yhtä harvoista mukana matkassa säilyneistä valokuvistan. Kohtasin minuun kohdistetun mitätöinnin muiston.

Narsistinen persoona osaa mitätäinnin mainiosti ja hänellä taitava pelisilmä. (Toki alamittaisuus voi tulla myös muuta kautta. Minun tarinassani pääroolia ovat esittäneet nimenomaan narsistit.) Narsisti tietää, milloin pitää käyttää kovia keinoja, milloin riittää hienovarainen ohjailu.

Olen ollut helppo ohjailtava. Sitä myöten keinot ovat olleet hienovaraisia ja pitkään minulle huomaamattomia.

Huomaamattomuudessaankin keinot ovat olleet tehokkaita. Ne ovat viestineet minulle sen, että ”koko tuolille ei voi istua”. Kun en istu koko painollani, en niin pahasti putoa, jos joku vetäisee tuolin pois…

Ja myös sen, että itse asiassa en ole ”kuninkaallisen kohtelun väärti”. Tuo ”en ole sen arvoinen” asenne on tullut vastaan monessa mutkassa. Haluan auttaa. Sen sijaan avun – tai jonkun omaehtoisen hyvyyden – vastaanottaminen on vaikeaa.

No, nyt sitten edellämainitun tiedostamisen jälkeen olen yrittänyt opetella istumaan koko tuolilla ja koko painollani – myös elämän suhteen.

Kirjoitettu alun perin 10.8.2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s