Pieneksi kasvanut

Pieneksi kasvanut

Viikonloppuna kävimme Kotkan kupeessa Santalahden luontopolulla. Rantakallioden karussa maaperässä merituulen tuiverruksessa kasvit käyttäytyvät samalla tavoin kuin nurmikossa, joka leikataan säännöllisesti ruohonleikkurilla: kasvit kasvavat paljon pienempinä kuin esimerkiksi rehevällä niityllä.

Jäin pohtimaan, saavatko elämän olosuhteet minussa (ja kenties sinussakin) aikaan samanmoista pieneksi kasvamista – ehkä jopa sen jälkeen, kun meidät on istutettu rehevämpään maaperään eivätkä tuulet niin paljon tuiverra.

Puoli kuppia, kiitos?

Viime viikolla luin hiukan huumorilla kirjoitetun kirjoituksen siitä, kuinka meiltä suomalaisilta puuttuu kansallinen motto. Esimerkiksi Yhdysvalloissa motto perinteisesti on kuulunut: Jumalaan me luotamme.

Kirjoituksessa kiinnitettiin huomio hokemiin, joita me suomalaiset lausumme, kuten:

  • Ei minua varten tarvitse keittää (kahvia, tms.).
  • Tämä nyt on vaan tämmöinen.

Itse lisäisin vielä:

  • Puoli kuppia, kiitos.

Olemme joskus ihan porukallakin tuttavapiirissä pohtineet sitä, mikä meidät suomalaiset on saanut kasvamaan ”näin pieniksi”, että emme uskalla ottaa edes läheisimmiltämme vastaan kahvia emmekä kiitosta ilman, että ensin vähättelemme joko itseämme tai olemme torjumassa meille tarjottua.

Onko niin, että olemme tyytymässä puoleen kuppiin, kun meille tarjottaisiin isolla kauhalla?

Pauliina Kuikka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s