Perhosen vuosi

Seuraava teksti on lainattu 1-4 -luokkien ympäristötiedon materiaalista: Päiväperhoset ovat hyönteisiä, joilla on isot ja värikkäät siivet. Perhosella on täydellinen muodonvaihdos, joka sisältää neljä vaihetta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen.

Perhosen kehitys alkaa naaraan munimasta hedelmöityneestä munasta, jonka sisällä kehittyy toukka.

Toukka kuoriutuu munasta ja alkaa syödä ja kerätä energiaa seuraavaa vaihetta varten. Kasvaessaan toukka luo nahkansa useita kertoja. Toukkavaiheita on tavallisimmin 4-5. Viimeisen nahanluonnin yhteydessä toukkanahan alta paljastuu kotelo.

Kotelossa
 kehittyy aikuinen perhosyksilö, joka lopulta murtautuu ulos kotelostaan. Se oikaisee siipensä ja on valmis ensilennolle. Useimmat perhoslajit talvehtivat koteloina.

Viime päivien pyörteissä muistui mieleeni vuosien takaa keskustelu, jonka kävin kokeneen seurakuntaveteraanin kanssa. Pyysin rukousta elämäni kipujen vuoksi. (Kipujen syvyys ja syyt ovat oikeastaan selvinneet vasta vuosien mittaan, kun olen niitä läpi käynyt). Tapahtumasta lienee noin 20 vuotta.

Muistan elävästi, miten tämä henkilö rukoili puolestani käyttäen tuota samaa kuvaa, minkä löysin 1-4-luokkien ympäristötiedon materiaalista sanoen: ”Vielä sinä lennät.”

Nyt kun katselin perhosen kehitysvaiheita, huomioni kiinnittyi ”nahanluontivaiheeseen”. Toukka voi luoda nahkansa jopa 4-5 kertaa!

Voi, miten riemuissani olin, kun elämä tuntui nytkähtävän eteenpäin! Toipumista oli tapahtunut. Tuli ilo ja vapaus. Vai oliko? Vai tuliko?

Palasin takaisin samaan ”ryömintään”, missä olin vähän aiemmin ollut. Kysymys kuului:

  • Eikö tämä ”ryömintä” ikinä pääty?
  • Eikö elämässäni tapahdu mitään merkittävää edistystä?
  • Olenko tuomittu aina vain ryömimään?

Sitten koittikin hiukan pidempi ajanjakso – ja silloin tuntui, että en enää edes ryöminyt, vaan junnasin paikallani! Vaikka kuinka yritin, en päässyt eteen en taakse.

Voimallisten vapauden kuvien äärellä tajuan, miten paikkansa pitävä tuo 20 vuoden takainen rukous oli: ”Ryömintävaiheella” oli aikansa – ja niin oli ”kotelovaiheellakin”. Ulos murtautuminen tapahtui näennäisesti nopeasti – mutta sitä edelsi pitkä valmistautuminen, jota ilman kaikki se, mikä on käsillä, ei olisi mahdollista.

Tässä nyt sitten (vertauskuvallisesti) ojentelen siipiäni ja ihmettelen vapautunutta olotilaa, valoa, kirkkautta ja iloa, ihan uutta elämää ja olotilaa.

Tässä rohkaisu sinulle, joka tunnut ryömivän tai jumittavan paikallasi.

Elämän voimasta myös sinä tulet prosessista ulos.
Uutena.
Lentokykyisenä.
Ilon ja värit löytäneenä.
Niin siipiisi kuin sisimpääsi.

Alunperin julkaistu 17.10.19

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s