Tunnelukkosi

Luin mielenkiintoisen kirjan, joka tuo mielenkiintoisen näkökulman tilanteeseen, jossa elämä tuntuu junnaavan paikallaan vuodesta toiseen.

Murra Tunnelukkosi – Työstä tunteet, toimi toisin. Kimmo Takanen. WSOY. 2017.

Tunnelukoissa on kysymys lapsuuden selviytymismallien toistamisessa aikuisuudessa. Selviytymismallit voi jakaa kolmeen ryhmään:

  • passiivisuus
  • hyökkäys
  • välttely
  • pako

(Takanen 2017, s. 16-17)

Kimmo Takanen vertaa tunnelukkoja linsseihin, jotka saavat asiat näyttämään tietynlaisilta, esimerkiksi luoda tilanteeseen teeman, jota ei ole edes olemassa, ja ne joko suurentavat tai pienentävät asioita. (Takanen 2017, s. 18-19)

Tunnelukkojen tausta on paitsi menneissä omissa kokemuksissa myös ympäristön tärkeiden ihmisten (esimerkiksi vanhemmat) kokemuksissa. Ympäristön tärkeät ihmiset ovat siirtäneet omia uskomuksiaan ja pelkojaan meille. (Takanen 2017, s. 20)

Nimensä mukaisesti tunnelukkoa voi ajatella lukkona, joka lukitsee kehon, tunteet ja mielen. (Vrt. Takanen 2017, s. 21)

Vapaa ja rento mieli

  • assosioi vapaasti
  • kiinnostuu ja innostuu asioista
  • vaeltaa avoimesti ja kehittää uusia ajatuksia ja uudenlaisia mielikuvia eikä sen tarvitse estää esimerkiksi muistoa palautumasta mieleen

Vapaa assosiaatio tuottaa uutta sisältöä mieleemme:

  • uusia ideoita,
  • toisenlaisia näkemyksiä,
  • erilaisia mielipiteitä,
  • erikoisia haaveita,
  • mielekkäitä unelmia,
  • realistisia tavoitteita ja
  • toiveikkaita skeanaarioita.

Vapautta ja uutta sisältöä voi olla myös se, että mieli voi olla hetken hiljaa, sillä jokaista hetkeä ei ole pakko täyttää ajatuksilla. (Vrt. Takanen 2017, s. 21)

Paljastavat sanat

Olen aina ollut…

Ihmiset ovat aina.

”Aina” tai ”ei koskaan” pitää paikkansa hyvin harvoin. ”Harvoin” tai ”usein” saattaa hyvinkin olla totta. (Takanen 2017, s. 27)

Aina ja ei koskaan antavat usein viitteitä siitä, että ajatuksen juuret ovat pidemmällä kuin muistamme – ja kyse on tunnelukosta.

Seuraavassa Takasen listaus tunnelukoista ja eri reagointivaihtoehdoista:

  • Antautuminen
  • Välttely
  • Pakeneminen, kompensaatiota

Kompensaatiota Takanen vertaa autoon, jonka ohjaus puoltaa pientareelle. Joudumme kompensoimaan vikaa kääntämällä ohjauspyörää vastakkaiseen suuntaan, jotta auto kulkisi suoraan. Ylikompensaatiossa käännämme rattia liikaa. Vältämme kyllä pientareelle ajautumisen, mutta menemme vastaantulijoiden kaistalle – ja meillä on vastassa toisia ongelmia. (Vrt. Takanen 2017, s. 33)

Alistuessamme annamme muiden päättää puolestamme. Vältämme omia mielipiteitä ja keskustelua asiasta. Näin annamme kuvan joustavuudesta, vaikka kyse käytännössä on tilanteelle antautumisesta. (Yli)kompensoidessamme lukkoa vaikutamme kapinalliselta, jyrkältä, tylyltä tai alistuvalta sen mukaan mihin suuntaan elämämme ohjauspyörää käännämme. (Vrt. Takanen 2017, s. 42)

Emotionaalisesti estyneinä hallitsemme tunteemme ja niiden ilmaisun. Järki näyttää ohjaavan meitä. Korjausliike voi johtaa kontrollin menetykseen, impulsiiviseen tunneilmaisuun, töykeään käytökseen tai raivonpurkaukseen.

Epäonnistumisen tunnelukko saa alisuoriutumaan. Vertailu toisiin ruokkii huonommuuden tunnetta. ”En kuitenkaan onnistu” saa hutiloimaan ja välttely lykkäämään tekemistä. Korjausliikkeessä vaadimme täydellisyyttä ja saatamme sortua vähättelemään toisen suoritusta, jotta omamme näyttäisi hyvältä.

Hylkäämisessä toistamme lapsuuden hylkäämisdraamaa. Tämä voi näkyä itsensä ennustamissa hylkäämiskokemuksissa ihmissuhteissa (kumppanissa, joka ei kykene sitoutumaan) tai ainakin hylkäämisen pelossa ja siitä kumpuavassa läheisten ihmissuhteiden välttämisessä. Kompensaatio voi johtaa takertumiseen ja omistushaluun tai eroamisella uhkaisuun.

Jos kaipaamme hyväksyntää pyrimme saamaan huomiota ja tehdä vaikutuksen toisiin, tuomme esiin saavutuksiamme ja odotamme arvostusta. Vältellessämme hylkäämisen tunnelukkoa pukeudumme sovinnaisesti, vältämme ristiriitoja ja omia mielipiteitä. Saatamme myös välttää tekemästä yhtään mitään hylkäämisen pelossa. Kompensoidessamme hyväksynnän tunnelukkoa saatamme käyttäytyä provosoivasti.

Kaltoinkohtelun tunnelukko aktivoituu ihmissuhteissa siten, että valitsemme kumppanin, yhteisön tai työpaikan, jossa meitä kaltoin kohdellaan tai käytetään hyväksi. Käyttäytyminen kumpuaa avuttomuuden tunteesta. Vältellessämme kaltoinkohtelun tunnelukkoa tunnemme epäluuloa, vältämme läheisyyttä ja itsestä kertomista. Kompensaatio voi johtaa toisten kaltoin kohteluun ja hyväksikäyttöön. Pyrimme niskan päälle ihmissuhteissamme.

Kietoutuneisuus näkyy suhteessa vanhempiin siten, että kerromme heille aivan kaiken ja olemme lähes päivittäin tekemisissä heidän kanssaan. Elämme kumppanin tai ystävän kautta. Kietoutuneisuuden välttely näkyy läheisyyden välttämisenä ja korostuneena riippumattomuutena. Hyökkäys tätä lukkoa vastaan näkyy kapinallisuutena, korostuneena itsenäisyytenä ja asenteena, jossa teen toisin kuin läheiseni.

Oikeutuksen tunnelukko näkyy itsekkäänä ja omaa etua tavoittelevana käytöksenä, määräilevyytenä ja ”miun tahdon mukaan” tekemisen vaatimuksena. Jätämme toisten tunteet ja tarpeet huomiotta. Vältellessämme oikeutuksen tunnelukkoa vältämme tilannetta, jossa näyttäisimme huonoilta. Kompensaatio näkyy itsekkyyden hyvittelynä siten, että näytämme uhrautuvan toisten tarpeiden eteen.

Pessimistisyyden tunnelukolla suljemme pois myönteisiä kokemuksia ja korostamme asioiden kielteisyyttä ja otamme asiat henkilökohtaisesti, murehdimme ja varaudumme pahimpaan. Tilanne, jossa pakenemme pessimistisyyden tunnelukkoa, voi näkyä päihteiden käyttönä tai vastaavana. Kompensaatio puolestaan näkyy ylimyönteisyytenä ja korostettuna toiveikkuutena.

Rankaisevuuden tunnelukko näkyy ankaruutena, jopa vihana itseä kohtaan. Virheen tekeminen, heikkouden, tunteiden tai tarvitsevuuden osoittaminen johtaa itsesyytöksiin, moitteisiin ja itsensä rankaisemiseen. Emme kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Vältellessämme rankaisevuuden tunnelukkoa vältämme tilanteita, joissa meihin voisi kohdistua kritiikkiä ja kompensoidessamme ulkoistamme kritiikin ja rankaisemisen toisiin syyttämällä, ja kritisoimalla toisia.

Riippuvuuden tunnelukko näkyy korostuneena avun ja tuen tarpeena sekä siinä, että emme osaa itse tehdä päätöksiä. Välttely näkyy viivyttelynä päätöksen teossa, omatoimisuuden, vastuun ja haasteiden välttämisenä. Tätä tunnelukkoa kompensoidessamme pyrimme korostettuun riippumattomuuteen ja haluamme pärjätä omillamme.

Riittämättömän itsekontrollin lukko näkyy kurittomuutena, impulssien mukaan menemisenä ja mahdollisina riippuvuuksina. Tätä lukkoa välttäessämme vältämme rutiineja, vastuita ja suunnitelmallisuutta. Kompensaatio puolestaan näkyy korostettuna itsekurina ja ponnisteluna.

Suojattomuuden tunnelukko näkyy murehtimisena sen takia, mitä pahaa voi tapahtua itselle tai läheisille. Välttely näkyy korostettuna varautumisena vaaraan ja vaaranpaikkojen välttelynä. Kompensaatio puolestaan näkyy korostuneena huolettomuutena ja uhkarohkeutena.

Tunnevaje oireilee ajautumisena kylmiin ihmissuhteisiin. Välttäminen näkyy välttelynä, eristäytymisenä ja korostuneena omillaan pärjäämisenä. Kompensaatio puolestaan kohtuuttomana vaativuutena läheisiä kohtaan.

Uhrautuminen näkyy siinä, että muiden tarpeet asettuvat omiemme edelle. Välttäessämme uhrautumista vältämme läheisyyttä ja tunneilmaisua. Kompensoidessamme suutumme, kun ihmiset eivät huomioi tarpeitamme eivätkä kiitä uhrautumisestamme – ja saatamme korostuneesti alkaa asettaa omia tarpeitamme muiden edelle.

Ulkopuolisuuden tunnelukko saa korostamaan erilaisuuttamme ja aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta sosiaalisissa tilanteissa. Vältellessämme ulkopuolisuutta pysyttelemme etäällä ja viihdymme yksin; kompensoidessamme koetamme päästä ryhmään hinnalla millä hyvänsä.

Vaativuuden lukko saa meidät suoirutumaan täydellisesti ja olemaan äärimmäisen aikaan saava. Meillä on kovat odotukset itsellemme. Vältellessämme tätä lukoa vältämme tilannetta, jossa joutuisimme arvioiduiksi. Hyökkäys puolestaan näkyy siinä, että vaadimme ympärillä olevilta kohtuuttomuuksia.

Vajavuuden tunnelukko saa meidät vähättelemään ja mitätöimään itseämme. Ajaudumme kriitikkojen seuraan. Välttäminen näkyy läheisyyden välttämisenä, jottei häpeä tai vajavuutemme tule ilmi. Hyökkäys puolestaan näkyy muiden vähättelemisenä ja arvostelemisena ja oman itsen näkemisenä ylivertaisena ja täydellisenä. (Vrt. Takanen 2017, s. 42-46)

Takasen kirja tarjoaa käytännön työkaluja lukkojen tunnistamiseen ja avaamiseen. Suosittelen lämpimästi. Nimittäin nämä lukot voivat oikeasti olla yksi syy siihen, miksi elämässä jumittaa. Näiden lukkojen psykologinen käsittelykin on suotavaa ja suositeltavaa, jotta pääsemme elämään sitä elämää, mihin meidät on tarkoitettu. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s