Ravistelua

Työhöni liittyvä kirjoittamiskoulutus ravisteli myönteisellä tavalla elämääni ja maailmaani: Asioita pitkään tehneelle pöyhiminen, terävöittäminen ja tuoreet näkökulmat ravistelevat terveellisesti.

Toimittajakouluttajan punakynä heilahti olla -verbin kohdalla. Kirjoituksissa ei olla, vaan (miten ihmeessä tämänkään nyt kirjoittaa ilman sitä olla -verbiä…?) dynaamisuus, liike, terä, väri ja tunne liikuttavat juttua eteenpäin.

Siitäpä kumpusikin ajatus: Myös uskossa ”oleminen” pysäyttää paikoilleen, jos tuota ”olemista” jatkuu liian kauan.

Uskoon kuuluu liike.

  • kohti Jumalaa,
  • kohti kasvua,
  • kohti toista ihmistä,
  • kohti sitä maailmaa, joka ei tiedä uskosta tai Jumalasta ja/tai elää sille vieraana.

”Olemiseen” voi liittyä väärää mukavuutta ja mukavuudenhalua. Enää ei teekään mieli liikkua. Rakennammeko kirkkauden kohdattuamme majan Jeesukselle ja itsellemme – vai kutsulle kuuliaisina tulemme alas vuorelta ankeaan arkeen, keskelle keskeytyksiä, hurjankin härdellin keskelle?

Kirjoitettu alun perin 6.2.2014

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s