Sisäelinvaurioita lisäravinteista

Satuin kuulolle keskusteluun:

Miun tuttu kertoi saaneensa maksaoireita lisäravinteista. Miten ne semmosii myyvät?

Jäin pohtimaan keskustelua.

Pohdin, mikä vaurioon oli johtanut.

Sekö, että oli ostanut vitamiinivalmistetta, jossa ei ollut kaikki kohdallaan? Vai se, että oli yhteisvaikutus jonkin muun asian kanssa? Vai tuliko otettua kaksin käsin eri lisäravinteita?

Varoituksen sana on paikallaan niin nk. villiyrttien kuin lisäravinteidenkin kohdalla. On hyvä tuntea kasvi tai tuote, jota käyttää. Samoin se, mitä muista lähteistä saa.

Monet nk. villiyrtit ovat kasveja, joita on menneinä vuosikymmeninä ja vuosisatoina käytetty rohdoksina. Joitakin käytetään rohdoksina edelleen. Rohdosvaikutus ja mahdolliset (yhteis)vaikutukset on hyvä tuntea, jotta välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Joidenkin nk. villiyrttien kohdalla varoitellaan, ettei tuote sovi maksa- tai munuaisongelmista kärsiville. Lääkkeiden kanssa voi olla yllättäviäkin yhteisvaikutuksia. – Esimerkiksi itse suhtaudun varovaisesti niin koivuun kuin mesiangervoonkin, koska olen saanut allergisen reaktion aspiriinista. Nämä suomalaiseen luontoon kuuluvat kasvit sisältävät samaa vaikuttavaa ainesosaa, tosin luontaisessa muodossa.

Ravitsemuksen ja oman, henkilökohtaisen ravinnetarpeen tunteminen olisi hyvä. Näin tietäisi, mitä saa lautaselta – ja mitä mahdollisesti pitää ottaa lisää purkista. Vitamiinien ja hivenaineiden yliannostus ei ole viisasta eikä taloudellistakaan. Tämän takia suomalaisessa maataloudessa tehdään ravinneanalyyseja niin maasta kuin rehustakin, jotta voidaan täydentää lannoitusta ja/tai eläinten rehua pussista tai purkista.

Tästä luonnollinen johtopäätös on: Jos kerran eläinten ravitsemusta täydennetään, miksi olemme niin luottavaisia sen suhteen, että tosissaan saamme kaiken tarvittavan lautaselta. – Se toki on mahdollista, mutta edellyttää asiaan perehtymistä ja sitä, että oikeasti pohtii/laskee/mittaa, mitä lautaselta löytyy, että päivittäinen energian, proteiinin, välttämättömien rasvahappojen sekä vitamiinien ja hivenaineiden tarve täyttyy. – Loppua voi täydentää tarvittavilla lisäravinteilla.

Tämän hetkinen ongelma nk. terhomaataloudessa on (tässä kirjoittaa siis maanviljelijä 🙂 ) se, että rajoittava kasvutekijä on typpi tai fosfori. Hivenainepuutos pitää olla iso, jos se näkyy jotenkin. – Tämä saa miettimään uudestaan ajatusta: Saan lautaselta kaiken, mitä tarvitsen. En saa, jollei sitä ole millään muotoa peltoon saatettu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s