Sinulle, joka olet saanut varjoista osasi: Valo loistaa polullesi

Miehikkälän keskustassa aurinko pilkisti sumuverhon takaa. Näky oli kerrassaan upea.

Matkalla ehdin hetken miettiä aikaa Miehikkälässä (keväästä 2008 tähän päivään), itseäni ja muutamia tuntemiani ihmisiä. – Tänä aikana olen saanut nähdä, kuinka ehkä tosi hankalistakin vaiheista/lähtökohdista on noustu, elämään, jopa kukoistamaan.

Sihkarinkalliolla aurinko piilotteli vielä metsän takana. Poikkesin rantaan, jossa olen ottanut monta kaunista kuvaa. Harmaa sumu ja aamukaste tekivät maisemasta suorastaan surumielisen. Koleus tarttui kehoonikin, kun kengät kastuivat. (Maiharini olivat unohtuneet Arton autoon, joten jalassani olivat maastoon sopimattomat tennarit.)

Kun palasin tielle, näin jotain tosi upeaa. Nousevan auringon valo osui yhteen kohtaan tiessä ja yhdessä vähin erin väistyvän sumun kanssa loi upea näkymän.

Joskus voi elämässäkin tuntua siltä, että aurinko kyllä on, mutta se paistaa jossain muualla kuin siinä omalla polulla. Varjot, sumu ja koleus tuntuvat olevan oma osa ja voi tuntua, että ei ole täysin varustautunut kaikkeen eteentulevaan. Elämä yllättää, eikä aina mukavalla tavalla.

Tämän perjantaiaamun ajatus/rohkaisu sinulle, joka olet varjoista saanut osasi:

Valo osuu polullesi.  Ja myös sinä saat nousta, elämään ja alat kukoistaa. 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s