Oikea mittakaava?

Arkkitehti ajattelee mittakaavassa. Hänen piirroksensa voi olla pieni: pienempi kuin hänen suunnittelemansa rakennus. Mutta hänen piirroksensa on mittakaavassa, ja rakennus rakennetaan piirroksen mukaan niin, että ihmiset voivat muuttaa rakennukseen asumaan; rakennusta ei rakenneta nukketaloksi tai leikkimökiksi.

Voimme ajatella meidän unelmia ja visioita, jotain, mitä Herra on laittanut sydämiimme ja mieliimme. Rakennetaan niitä oikeassa mittakaavassa eikä suinkaan tehdä niistä nukketaloja tai leikkimökkejä.

Alun perin julkaistu 11.3.2016


Tämän narsistit ovat minulle opettaneet

13 vuotta sitten käynnistyi monimutkainen ja syvälle käyvä prosessi elämäni narsistien tiimoilta. Prosessia olen verrannut sipulin kuorimiseen, avokaivokseen ja kerrostalon rakentamiseen. Moneen kertaan olen havahtunut siihen, miten elämäni narsistit (heitä ei ole yksi tai kaksi vaan melkoinen liuta 🙂 ) ovat hoitaneet varkaan virkaa.

Prosessi on sisältänyt myös turhautumisen hetkiä, niitä jolloin olen toivonut eläväni paratiisissa ilman käärmettä, ilman narsistia. – Tosielämässä sellainen ei ole ollut mahdollista. Narsistit ovat eläneet paitsi muistoissa, myös osana elämää – koska heidän tapanaan ei ole päästää irti siitä, minkä kokevat olevan heidän (niin absurdia ja suuruudenhullua kuin se onkin!). On niin heidän tapaistaan ottaa ilo irti siitä, mikä edes jollain tapaa yhdistää henkilöön, joka on ottanut heistä etäisyyttä – tai asioista, joiden tietää olevan etäisyyttä ottaneelle tärkeitä. Heidän tapaistaan on yrittää loukata ja vielä kerran loukata, pahoittaa mieli ja saada suunniltaan, vihaiseksi tai masentuneeksi.

Tätä en olisi 13 vuotta sitten uskonut kirjoittavani.

Narsistien kohtaaminen on kasvattanut minua hyvällä tavalla

  1. Narsismi on saanut tarttumaan asioihin ja ottamaan kantaa: Vallan väärinkäyttö on kaikissa olosuhteissa väärin ja tuhoisaa. Sille täytyy mahdollisimman pitkälle laittaa rajat – ja jos mahdollista täysi stoppi.
  2. Pitämään oman pään kylmänä ja päämäärän selvillä. – Narsistin aiheuttamissa sotkuissa, hiekkalaatikkoleikeissä tai kukkotappeluissa on muistettava tärkein: Etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja tehdä se, minkä Jumala on itselle uskonut. Sen jälkeen Jeesus on luvannut meille kaiken muunkin ohessa ja maksaa meille meidän oman palkan uskollisuudesta meidän omalla paikallamme.
  3. Säilyttämään anteeksiantavan ja siunaavan mielen: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” (Vaikka narsisti on äärimmäisen laskelmoiva, hän pohjimmiltaan on syvästi eksyksissä oman elämänsä kanssa ja siksi toimii niin kuin toimii.) Narsisti pyrkii kostamaan mielipahan, joka hänelle tulee vallan ja kontrollin menettämisen tunteesta. Tämän hän tekee ovelalla raivolla käyttäen ympärillään olevia asioita ja ihmisiä, joiden tietää (tai luulee) merkitsevän meille paljon. Hän haluaa satuttaa ja pahoittaa mielen. Anteeksiantaminen ja rakastaminen (sittenkin) taltuttaa loukkaamaan ja vahingoittamaan tarkoitettujen aseiden voiman.
  4. Anteeksiantaminen ja rakastaminen (sittenkin) ei sulje pois asioiden puuttumista ja rajojen asettamista. Anteeksiantaminen ja rakastaminen (sittenkin) pitää meidän oman sydämemme asenteen oikeana ja auttaa meitä menemään eteenpäin. Vaikeaa – mutta Herran kanssa mahdollista. Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.”
  5. Narsistien kohtaaminen on laittanut asiaan perspektiiviin.  – Psalmista 73 voit lukea Asafin kamppailun: ”Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.” (Ps. 73: 16, KR 92)) – – ”– kunnes astuin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, mikä on heidän kohtalonsa.” (Ps. 73: 17, NIV, käännös Pauliina Kuikka)  ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista Hänen töistään.” (Ps. 73: 28, KR 92)
  6. Näin ollen narsistit ovat tehneet minut jokseenkin pelottomaksi: Oikeasti ja oikeastaan, mitä väliä heidän oikutteluillaan on Jumalan isoa kuvaa vasten?

Lisää narsismiaiheisia kirjoituksia voit lukea Narsistin narussa -blogista

Alun perin julkaistu 13.7.2017

Päivitetty 26.5. 20 vuotta 13:ksi


Tunnelukkosi

Luin mielenkiintoisen kirjan, joka tuo mielenkiintoisen näkökulman tilanteeseen, jossa elämä tuntuu junnaavan paikallaan vuodesta toiseen.

Murra Tunnelukkosi – Työstä tunteet, toimi toisin. Kimmo Takanen. WSOY. 2017.

Tunnelukoissa on kysymys lapsuuden selviytymismallien toistamisessa aikuisuudessa. Selviytymismallit voi jakaa kolmeen ryhmään:

  • passiivisuus
  • hyökkäys
  • välttely
  • pako

(Takanen 2017, s. 16-17)

Kimmo Takanen vertaa tunnelukkoja linsseihin, jotka saavat asiat näyttämään tietynlaisilta, esimerkiksi luoda tilanteeseen teeman, jota ei ole edes olemassa, ja ne joko suurentavat tai pienentävät asioita. (Takanen 2017, s. 18-19)

Tunnelukkojen tausta on paitsi menneissä omissa kokemuksissa myös ympäristön tärkeiden ihmisten (esimerkiksi vanhemmat) kokemuksissa. Ympäristön tärkeät ihmiset ovat siirtäneet omia uskomuksiaan ja pelkojaan meille. (Takanen 2017, s. 20)

Nimensä mukaisesti tunnelukkoa voi ajatella lukkona, joka lukitsee kehon, tunteet ja mielen. (Vrt. Takanen 2017, s. 21)

Vapaa ja rento mieli

  • assosioi vapaasti
  • kiinnostuu ja innostuu asioista
  • vaeltaa avoimesti ja kehittää uusia ajatuksia ja uudenlaisia mielikuvia eikä sen tarvitse estää esimerkiksi muistoa palautumasta mieleen

Vapaa assosiaatio tuottaa uutta sisältöä mieleemme:

  • uusia ideoita,
  • toisenlaisia näkemyksiä,
  • erilaisia mielipiteitä,
  • erikoisia haaveita,
  • mielekkäitä unelmia,
  • realistisia tavoitteita ja
  • toiveikkaita skeanaarioita.

Vapautta ja uutta sisältöä voi olla myös se, että mieli voi olla hetken hiljaa, sillä jokaista hetkeä ei ole pakko täyttää ajatuksilla. (Vrt. Takanen 2017, s. 21)

Paljastavat sanat

Olen aina ollut…

Ihmiset ovat aina.

”Aina” tai ”ei koskaan” pitää paikkansa hyvin harvoin. ”Harvoin” tai ”usein” saattaa hyvinkin olla totta. (Takanen 2017, s. 27)

Aina ja ei koskaan antavat usein viitteitä siitä, että ajatuksen juuret ovat pidemmällä kuin muistamme – ja kyse on tunnelukosta.

Seuraavassa Takasen listaus tunnelukoista ja eri reagointivaihtoehdoista:

  • Antautuminen
  • Välttely
  • Pakeneminen, kompensaatiota

Kompensaatiota Takanen vertaa autoon, jonka ohjaus puoltaa pientareelle. Joudumme kompensoimaan vikaa kääntämällä ohjauspyörää vastakkaiseen suuntaan, jotta auto kulkisi suoraan. Ylikompensaatiossa käännämme rattia liikaa. Vältämme kyllä pientareelle ajautumisen, mutta menemme vastaantulijoiden kaistalle – ja meillä on vastassa toisia ongelmia. (Vrt. Takanen 2017, s. 33)

Alistuessamme annamme muiden päättää puolestamme. Vältämme omia mielipiteitä ja keskustelua asiasta. Näin annamme kuvan joustavuudesta, vaikka kyse käytännössä on tilanteelle antautumisesta. (Yli)kompensoidessamme lukkoa vaikutamme kapinalliselta, jyrkältä, tylyltä tai alistuvalta sen mukaan mihin suuntaan elämämme ohjauspyörää käännämme. (Vrt. Takanen 2017, s. 42)

Emotionaalisesti estyneinä hallitsemme tunteemme ja niiden ilmaisun. Järki näyttää ohjaavan meitä. Korjausliike voi johtaa kontrollin menetykseen, impulsiiviseen tunneilmaisuun, töykeään käytökseen tai raivonpurkaukseen.

Epäonnistumisen tunnelukko saa alisuoriutumaan. Vertailu toisiin ruokkii huonommuuden tunnetta. ”En kuitenkaan onnistu” saa hutiloimaan ja välttely lykkäämään tekemistä. Korjausliikkeessä vaadimme täydellisyyttä ja saatamme sortua vähättelemään toisen suoritusta, jotta omamme näyttäisi hyvältä.

Hylkäämisessä toistamme lapsuuden hylkäämisdraamaa. Tämä voi näkyä itsensä ennustamissa hylkäämiskokemuksissa ihmissuhteissa (kumppanissa, joka ei kykene sitoutumaan) tai ainakin hylkäämisen pelossa ja siitä kumpuavassa läheisten ihmissuhteiden välttämisessä. Kompensaatio voi johtaa takertumiseen ja omistushaluun tai eroamisella uhkaisuun.

Jos kaipaamme hyväksyntää pyrimme saamaan huomiota ja tehdä vaikutuksen toisiin, tuomme esiin saavutuksiamme ja odotamme arvostusta. Vältellessämme hylkäämisen tunnelukkoa pukeudumme sovinnaisesti, vältämme ristiriitoja ja omia mielipiteitä. Saatamme myös välttää tekemästä yhtään mitään hylkäämisen pelossa. Kompensoidessamme hyväksynnän tunnelukkoa saatamme käyttäytyä provosoivasti.

Kaltoinkohtelun tunnelukko aktivoituu ihmissuhteissa siten, että valitsemme kumppanin, yhteisön tai työpaikan, jossa meitä kaltoin kohdellaan tai käytetään hyväksi. Käyttäytyminen kumpuaa avuttomuuden tunteesta. Vältellessämme kaltoinkohtelun tunnelukkoa tunnemme epäluuloa, vältämme läheisyyttä ja itsestä kertomista. Kompensaatio voi johtaa toisten kaltoin kohteluun ja hyväksikäyttöön. Pyrimme niskan päälle ihmissuhteissamme.

Kietoutuneisuus näkyy suhteessa vanhempiin siten, että kerromme heille aivan kaiken ja olemme lähes päivittäin tekemisissä heidän kanssaan. Elämme kumppanin tai ystävän kautta. Kietoutuneisuuden välttely näkyy läheisyyden välttämisenä ja korostuneena riippumattomuutena. Hyökkäys tätä lukkoa vastaan näkyy kapinallisuutena, korostuneena itsenäisyytenä ja asenteena, jossa teen toisin kuin läheiseni.

Oikeutuksen tunnelukko näkyy itsekkäänä ja omaa etua tavoittelevana käytöksenä, määräilevyytenä ja ”miun tahdon mukaan” tekemisen vaatimuksena. Jätämme toisten tunteet ja tarpeet huomiotta. Vältellessämme oikeutuksen tunnelukkoa vältämme tilannetta, jossa näyttäisimme huonoilta. Kompensaatio näkyy itsekkyyden hyvittelynä siten, että näytämme uhrautuvan toisten tarpeiden eteen.

Pessimistisyyden tunnelukolla suljemme pois myönteisiä kokemuksia ja korostamme asioiden kielteisyyttä ja otamme asiat henkilökohtaisesti, murehdimme ja varaudumme pahimpaan. Tilanne, jossa pakenemme pessimistisyyden tunnelukkoa, voi näkyä päihteiden käyttönä tai vastaavana. Kompensaatio puolestaan näkyy ylimyönteisyytenä ja korostettuna toiveikkuutena.

Rankaisevuuden tunnelukko näkyy ankaruutena, jopa vihana itseä kohtaan. Virheen tekeminen, heikkouden, tunteiden tai tarvitsevuuden osoittaminen johtaa itsesyytöksiin, moitteisiin ja itsensä rankaisemiseen. Emme kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Vältellessämme rankaisevuuden tunnelukkoa vältämme tilanteita, joissa meihin voisi kohdistua kritiikkiä ja kompensoidessamme ulkoistamme kritiikin ja rankaisemisen toisiin syyttämällä, ja kritisoimalla toisia.

Riippuvuuden tunnelukko näkyy korostuneena avun ja tuen tarpeena sekä siinä, että emme osaa itse tehdä päätöksiä. Välttely näkyy viivyttelynä päätöksen teossa, omatoimisuuden, vastuun ja haasteiden välttämisenä. Tätä tunnelukkoa kompensoidessamme pyrimme korostettuun riippumattomuuteen ja haluamme pärjätä omillamme.

Riittämättömän itsekontrollin lukko näkyy kurittomuutena, impulssien mukaan menemisenä ja mahdollisina riippuvuuksina. Tätä lukkoa välttäessämme vältämme rutiineja, vastuita ja suunnitelmallisuutta. Kompensaatio puolestaan näkyy korostettuna itsekurina ja ponnisteluna.

Suojattomuuden tunnelukko näkyy murehtimisena sen takia, mitä pahaa voi tapahtua itselle tai läheisille. Välttely näkyy korostettuna varautumisena vaaraan ja vaaranpaikkojen välttelynä. Kompensaatio puolestaan näkyy korostuneena huolettomuutena ja uhkarohkeutena.

Tunnevaje oireilee ajautumisena kylmiin ihmissuhteisiin. Välttäminen näkyy välttelynä, eristäytymisenä ja korostuneena omillaan pärjäämisenä. Kompensaatio puolestaan kohtuuttomana vaativuutena läheisiä kohtaan.

Uhrautuminen näkyy siinä, että muiden tarpeet asettuvat omiemme edelle. Välttäessämme uhrautumista vältämme läheisyyttä ja tunneilmaisua. Kompensoidessamme suutumme, kun ihmiset eivät huomioi tarpeitamme eivätkä kiitä uhrautumisestamme – ja saatamme korostuneesti alkaa asettaa omia tarpeitamme muiden edelle.

Ulkopuolisuuden tunnelukko saa korostamaan erilaisuuttamme ja aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta sosiaalisissa tilanteissa. Vältellessämme ulkopuolisuutta pysyttelemme etäällä ja viihdymme yksin; kompensoidessamme koetamme päästä ryhmään hinnalla millä hyvänsä.

Vaativuuden lukko saa meidät suoirutumaan täydellisesti ja olemaan äärimmäisen aikaan saava. Meillä on kovat odotukset itsellemme. Vältellessämme tätä lukoa vältämme tilannetta, jossa joutuisimme arvioiduiksi. Hyökkäys puolestaan näkyy siinä, että vaadimme ympärillä olevilta kohtuuttomuuksia.

Vajavuuden tunnelukko saa meidät vähättelemään ja mitätöimään itseämme. Ajaudumme kriitikkojen seuraan. Välttäminen näkyy läheisyyden välttämisenä, jottei häpeä tai vajavuutemme tule ilmi. Hyökkäys puolestaan näkyy muiden vähättelemisenä ja arvostelemisena ja oman itsen näkemisenä ylivertaisena ja täydellisenä. (Vrt. Takanen 2017, s. 42-46)

Takasen kirja tarjoaa käytännön työkaluja lukkojen tunnistamiseen ja avaamiseen. Suosittelen lämpimästi. Nimittäin nämä lukot voivat oikeasti olla yksi syy siihen, miksi elämässä jumittaa. Näiden lukkojen psykologinen käsittelykin on suotavaa ja suositeltavaa, jotta pääsemme elämään sitä elämää, mihin meidät on tarkoitettu. ❤


Perhosen vuosi

Seuraava teksti on lainattu 1-4 -luokkien ympäristötiedon materiaalista: Päiväperhoset ovat hyönteisiä, joilla on isot ja värikkäät siivet. Perhosella on täydellinen muodonvaihdos, joka sisältää neljä vaihetta: muna, toukka, kotelo ja aikuinen.

Perhosen kehitys alkaa naaraan munimasta hedelmöityneestä munasta, jonka sisällä kehittyy toukka.

Toukka kuoriutuu munasta ja alkaa syödä ja kerätä energiaa seuraavaa vaihetta varten. Kasvaessaan toukka luo nahkansa useita kertoja. Toukkavaiheita on tavallisimmin 4-5. Viimeisen nahanluonnin yhteydessä toukkanahan alta paljastuu kotelo.

Kotelossa
 kehittyy aikuinen perhosyksilö, joka lopulta murtautuu ulos kotelostaan. Se oikaisee siipensä ja on valmis ensilennolle. Useimmat perhoslajit talvehtivat koteloina.

Viime päivien pyörteissä muistui mieleeni vuosien takaa keskustelu, jonka kävin kokeneen seurakuntaveteraanin kanssa. Pyysin rukousta elämäni kipujen vuoksi. (Kipujen syvyys ja syyt ovat oikeastaan selvinneet vasta vuosien mittaan, kun olen niitä läpi käynyt). Tapahtumasta lienee noin 20 vuotta.

Muistan elävästi, miten tämä henkilö rukoili puolestani käyttäen tuota samaa kuvaa, minkä löysin 1-4-luokkien ympäristötiedon materiaalista sanoen: ”Vielä sinä lennät.”

Nyt kun katselin perhosen kehitysvaiheita, huomioni kiinnittyi ”nahanluontivaiheeseen”. Toukka voi luoda nahkansa jopa 4-5 kertaa!

Voi, miten riemuissani olin, kun elämä tuntui nytkähtävän eteenpäin! Toipumista oli tapahtunut. Tuli ilo ja vapaus. Vai oliko? Vai tuliko?

Palasin takaisin samaan ”ryömintään”, missä olin vähän aiemmin ollut. Kysymys kuului:

  • Eikö tämä ”ryömintä” ikinä pääty?
  • Eikö elämässäni tapahdu mitään merkittävää edistystä?
  • Olenko tuomittu aina vain ryömimään?

Sitten koittikin hiukan pidempi ajanjakso – ja silloin tuntui, että en enää edes ryöminyt, vaan junnasin paikallani! Vaikka kuinka yritin, en päässyt eteen en taakse.

Voimallisten vapauden kuvien äärellä tajuan, miten paikkansa pitävä tuo 20 vuoden takainen rukous oli: ”Ryömintävaiheella” oli aikansa – ja niin oli ”kotelovaiheellakin”. Ulos murtautuminen tapahtui näennäisesti nopeasti – mutta sitä edelsi pitkä valmistautuminen, jota ilman kaikki se, mikä on käsillä, ei olisi mahdollista.

Tässä nyt sitten (vertauskuvallisesti) ojentelen siipiäni ja ihmettelen vapautunutta olotilaa, valoa, kirkkautta ja iloa, ihan uutta elämää ja olotilaa.

Tässä rohkaisu sinulle, joka tunnut ryömivän tai jumittavan paikallasi.

Elämän voimasta myös sinä tulet prosessista ulos.
Uutena.
Lentokykyisenä.
Ilon ja värit löytäneenä.
Niin siipiisi kuin sisimpääsi.

Alunperin julkaistu 17.10.19


Pieneksi kasvanut

Pieneksi kasvanut

Viikonloppuna kävimme Kotkan kupeessa Santalahden luontopolulla. Rantakallioden karussa maaperässä merituulen tuiverruksessa kasvit käyttäytyvät samalla tavoin kuin nurmikossa, joka leikataan säännöllisesti ruohonleikkurilla: kasvit kasvavat paljon pienempinä kuin esimerkiksi rehevällä niityllä.

Jäin pohtimaan, saavatko elämän olosuhteet minussa (ja kenties sinussakin) aikaan samanmoista pieneksi kasvamista – ehkä jopa sen jälkeen, kun meidät on istutettu rehevämpään maaperään eivätkä tuulet niin paljon tuiverra.

Puoli kuppia, kiitos?

Viime viikolla luin hiukan huumorilla kirjoitetun kirjoituksen siitä, kuinka meiltä suomalaisilta puuttuu kansallinen motto. Esimerkiksi Yhdysvalloissa motto perinteisesti on kuulunut: Jumalaan me luotamme.

Kirjoituksessa kiinnitettiin huomio hokemiin, joita me suomalaiset lausumme, kuten:

  • Ei minua varten tarvitse keittää (kahvia, tms.).
  • Tämä nyt on vaan tämmöinen.

Itse lisäisin vielä:

  • Puoli kuppia, kiitos.

Olemme joskus ihan porukallakin tuttavapiirissä pohtineet sitä, mikä meidät suomalaiset on saanut kasvamaan ”näin pieniksi”, että emme uskalla ottaa edes läheisimmiltämme vastaan kahvia emmekä kiitosta ilman, että ensin vähättelemme joko itseämme tai olemme torjumassa meille tarjottua.

Onko niin, että olemme tyytymässä puoleen kuppiin, kun meille tarjottaisiin isolla kauhalla?

Pauliina Kuikka

Istu nyt koko tuolilla!

Otsikon sanat kuulin mieheni suusta, kun istahdin pöytään tyyliin ”hieman itseäni tuoliin tukien”.

Katselin yhtä harvoista mukana matkassa säilyneistä valokuvistan. Kohtasin minuun kohdistetun mitätöinnin muiston.

Narsistinen persoona osaa mitätäinnin mainiosti ja hänellä taitava pelisilmä. (Toki alamittaisuus voi tulla myös muuta kautta. Minun tarinassani pääroolia ovat esittäneet nimenomaan narsistit.) Narsisti tietää, milloin pitää käyttää kovia keinoja, milloin riittää hienovarainen ohjailu.

Olen ollut helppo ohjailtava. Sitä myöten keinot ovat olleet hienovaraisia ja pitkään minulle huomaamattomia.

Huomaamattomuudessaankin keinot ovat olleet tehokkaita. Ne ovat viestineet minulle sen, että ”koko tuolille ei voi istua”. Kun en istu koko painollani, en niin pahasti putoa, jos joku vetäisee tuolin pois…

Ja myös sen, että itse asiassa en ole ”kuninkaallisen kohtelun väärti”. Tuo ”en ole sen arvoinen” asenne on tullut vastaan monessa mutkassa. Haluan auttaa. Sen sijaan avun – tai jonkun omaehtoisen hyvyyden – vastaanottaminen on vaikeaa.

No, nyt sitten edellämainitun tiedostamisen jälkeen olen yrittänyt opetella istumaan koko tuolilla ja koko painollani – myös elämän suhteen.

Kirjoitettu alun perin 10.8.2013.


Kysymyksiä, joita en ollut tullut kysyneeksi

Olin odottamattomien kysymysten edessä

Kysymykset koskivat minua, tavoitteitani, unelmiani.

Enhän minä niitä ollut ajatellut. Olin ajatellut melkein ja pelkästään vain muita.

Yksi kysymys jätti minut peräti mykäksi

Mitä uusia kokemuksia, uskomuksia tai elämän olosuhteita haluaisit saavuttaa?

Olihan niitä odotuksia – tai pikemminkin jossitteluja…: Jos elämä johonkin muuhun suuntaan kallistuisi…jos jokin liikahtaisi…

Jokin… Niin, MIKÄ?

Kysymys edessäni tivasi – ja laittoi miettimään

Elämäni narsististen henkilöiden (tai narsistien) seurassa kantoi tuoretta hedelmää. En vieläkään, vuosienkaan jälkeen, osannut ajatella itseäni, tavoitteitani. Kysyin edelleen menneisyyteni ihmisiltä, mitä minun pitäisi tehdä.

Kysymys ei ollut siitä, ettenkö olisi ollut valmis ottamaan uutta tai muutosta vastaan. En yksinkertaisesti osannut sellaista odottaa. Kuvaavaa, että useassa elämäni mutkassa muutosta oli tarjottu. Minä sen sijaan en tajunnut tarttua edes pikkusormella muutokseen.

Niin, elämäni ihmisiä en ole voinut ihan kaikkia valita. Joissain tilanteissa olen tehnyt vääriä valintoja. Niitä ei saa tekemättömiksi. Jossittelu ei auta.

No, mikä sitten?

Se, että asettuu pohtimaan, mitä nyt, mitä jatkossa.

Minun kohdallani löytyi yksi vastaus:

Keskityn siihen tarkoitukseen, minkä ymmärrän elämälläni olevan. Kun tuo tarkoitus oli osin hakusassa, menneisyyteni ja narsistien varjossa, minun täytyi kaivelemalla alkaa kaivelemaan tuota tarkoitusta muiden mielipiteiden varjosta.

Lisää pohdintojani narsismista voit lukea www.narsistinnarussa.wordpress.com

Alun perin julkaistu 5.4.2014


Vielä yksi kaivo

Kertomukseni kumpuaa Raamatusta. Vaikka et pitäisi itseäsi mitenkään uskovaisena – tai uskonnollisena, jatka toki lukemista. Kertomuksella, joka perimätiedon mukaan sijoittuu noin 800 ennen ajanlaskumme alkua, voi olla sanottavaa sinullekin. ❤

Vaurautta niukkuuden keskellä

Löydämme kertomuksen ensimmäisestä Raamatun kirjasta, 1. Mooseksenkirjasta, luvusta 26.

Nälänhätä runtelee maata.

Nälänhädän keskellä Jumala käskee Iisakia pysymään paikoillaan, maassa, jonka Hän on Iisakille osoittanut.

Vastoin kaikkia lainalaisuuksia (maassahan oli nälänhätä todennäköisesti kuivuuden takia) Iisak saa eräänä vuonna maksimaalisen sadon.

Kertomuksessa puhutaan satakertaisesta sadosta: Toisin sanoen, jos Iisak kylvi 80 kg viljaa hehtaarille, hän sai 8 000 kg:n sadon. Se on suuri sato nykyäänkin, tehoviljelyn aikana.

Kertomus kuvaa kuinka Herra siunaa Iisakia: Iisak vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin rikas. Hänelle oli karttunut lampaita, vuohia, nautakarjaa ja paljon palvelusväkeä. – Ja kaikki tämä tapahtuu kuivuuden keskellä.

Kateus astuu kuvioihin

Iisakia ympäröivä heimokansa alkaa kadehtia Iisakia. He tukkivat kaivot, jotka Iisakin isä Aabraham oli aikanaan kaivanut (kaivot, joita myös Iisak todennäköisesti käytti). Seudun kuningas Abimelek anelee Iisakia jättämään alueen, koska Iisakista yksinkertaisesti oli tullut liian mahtava.

Sinnikkyyden siunaus

Iisak tekee työtä käskettyä ja siirtyy eteen päin. Hän kaivattaa auki aikoinaan isänsä Aabrahamin kaivattamat kaivot, jotka filistealaiset olivat tukkineet. Iisak nimeää kaivot samoilla nimillä kuin isänsä Aabraham oli nimennyt.

Iisakin palvelijat tekevät uuden vesilöydön, kuivasta joen uomasta. (Paikasta, missä ei luulisi olevan vettä – ainakaan minun logiikalla.) Paikalliset paimenet alkavat toraamaan vastaan: ”Vesi kuuluu meille.” – Samoin käy toisen vedenlöytämisyrityksen kanssa.

Sitten hän siirtyi sieltä pois ja kaivatti vielä uuden kaivon, eikä siitä enää syntynyt riitaa. 1. Moos. 26: 20b

Iisak antaa kaivolle nimen Rehobot (merkitsee ´tilaa´), koska kokee, että Herra on antanut hänelle ja hänen väelleen väljästi tilaa, niin että heillä on tilaa levitä laajalle. (Vrt. 1. Moos. 26:22)

  1. Mooseksen kirjan luku 26 jatkuu kertomuksella siitä, kuinka Iisak siirtyy eteenpäin, Beersebaan.

Ensimmäisenä yönä Herra ilmestyy hänelle ja sanoi:

Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Pavleijan Abrahamin tähden minä siunaan sinua ja teen suureksi sinun jälkeläsitesi määrän. 1. Moos. 26: 24.

Luku jatkuu kertomuksella siitä, kuinka Abimelek tulee toisiin ajatuksiin nähdessään Jumalan huolenpidon Iisakin elämässä. Hän haluaa tehdä sovinnon, solmia rauhan. (1. Moos. 26: 26-31)

Samana päivän tulivat Iisakin palvelijat kertomaan hänelle kaivosta, jota olivat olleet kaivamassa, ja sanoivat: ´Me löysimme vettä.´ 1. Moos. 26: 32

Miten kertomus sinulle avautuu?

Minulle kertomuksen viesti on vahva: Iisak on sinnikäs. Hän ei jäävaikeuksiin ja vastoinkäymisiin, tuleen makaamaan; vaikeuksien ja vastoinkäymisten tullen Iisak jatka eteen päin.

Julkaistu alun perin 26.11.2019